lauantai 21. maaliskuuta 2015

Satumaan kuulumisia!

Laskennallisessa satumaassa huolenpito on yhtä todellista kuin joulupukki! 
Eikä ihmeitä tapahdu.

Suomen sosiaaliturva perustuu laskennallisiin kuluihin, jotka eivät ole tosielämää nähneetkään.
Kun esimerkiksi vakavasti masentuneelle yksinhuoltajalle annetaan elämiseen toimeentulotukena summa, jolla kukaan ei edes kuvittele hänen kykenevän elättämään itsensä ja lapsensa niin kysyn:

Onko kyseessä huolenpito vai heitteillejättö?
Miten käy vanhemman ja miten käy lasten, kun kaikki voimavarat kuluvat päivittäisen toimeentulon kanssa kamppailemiseen.

Kun ainoa tuki, jonka perhe saa sosiaalitoimesta, on ohje vaihtaa pienempään asuntoon kaupungin toiselle laidalle, pois siitä vähäisestäkin turvaverkosta, joka perheellä vielä olisi, niin onko se oikeasti auttamista?

Piittaamattomuutta se on ja omahyväistä syyllistämistä! 
Näin kuitenkin tuomitaan tässä maassa masentuneet, työttömät ja muuten vaan vähävaraiset pois omasta elinpiiristään.

Kun viimeinenkin omanarvontunnon ripe viedään, jää jäljelle vain epätoivo ja syrjäytyminen kaikesta. Kun perheellä ei ole rahaa mihinkään, eikä siihenkään, niin mitä jää?

Katkeruus ja lamaannus seuraa elämän hallinnan menettämisestä. Siitä alkaa kierre, joka toteuttaa itseään ja leimaa koko perheen. Pahimmassa tapauksessa se johtaa epätoivoisiin tekoihin.
Miten toivottoman perheen nuori voi kokea toivoa tulevaisuutensa suhteen?

Huoltosuhde on vääristynyt eikä sosiaaliturvaan enää ole varaa. 

Eikös niin?





tiistai 13. tammikuuta 2015

Uusi vuosi, uudet kujeet. Eikä ole, ihan yhtä ja samaa tää aina vaan on.
Telkkarissa puhutaan kuntosaliharrastuksesta ja Personal Trainereista. Joillakin on varaa laittaa itsensä kuntoon, jotkut vaan vetää sitä ihan samaa epäterveellistä leipäjonoruokaa, mitä ennenkin.
Pääsisi edes lenkille, mutta kun on näin liukasta, niin ei siitäkään tule mitään.

Ulosottomies ilmoitti kahden kuukauden maksuvapaasta. Maksoin sitten muita velkoja. Sain taas yhden perintätoimiston maksettua ulos.
Nyt en sitten saa toimeentulotukeakaan, kun tulot lisääntyivät. Aina vaan samassa suossa ollaan.
Tilillä on rahaa 23€, niillä mennään loppukuu.

Alkaa tää jo väsyttää.

Hyvää Uutta Vuotta!

perjantai 12. joulukuuta 2014

Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta! Kaikilla 38:lla eurolla.

Toimeentulotukihakemukseni viipyi paria päivää vaille kolme viikkoa käsittelyssä.
Ensimmäisen viikon jälkeen pyydettiin lisäselvityksiä, jotka olin kyllä jo aiemmin toimittanut, mutta ne eivät jostakin syystä näkyneet tiedostoissa.
Tänään lopultakin olivat rahat lopsahtaneet tililleni. Maksoin vuokrasta loppuosan.

Rahaa jäi 38,40 €. Niillä sitten joulu ja uusivuosi eletään.
Onneksi sain ostettua ja lähetettyä lapsenlapselleni sekä joulu-, että syntymäpäivälahjan, jotka ovat ihan peräkkäin. Itse juhliin en sitten pääsekään, koska ei ole varaa matkustaa bussilla.
Junalla sentään pääsisi pummilla, mutta kun lapsenlapseni ei asu radan varrella.

Joulumuoriksi ja pukiksi, ystäväni kanssa, on pakko mennä jouluaattona, jos aion elää loppukuun jotenkin. On hauskaa nähdä toisten yltäkylläisiä jouluja, kun itsellä ei ole mitään.
Kontrasti on kova, mutta lasten silmien loisto tuo joulumieltä.
Kuten myös palkkiot essun taskussa.

Kansalaistottelematon muori kyllä aikoo olla, eikä ilmoita sossuun, kelaan, eikä verottajalle näitä pimeitä tulojaan.
Kun on kuukausitolkulla elänyt reilusti alle perustoimeentulon, on jokainen sentti, jonka jostakin pystyy hankkimaan, pidettävä visusti itsellä ja paikattava niillä puutteellista taloutta. Syötäväkin on.

Köyhän joulu vaatii kekseliäisyyttä. Lapset saavat mennä isänsä luokse, niin minun ei tarvitse ostaa lahjoja ennen joulua.
Itse voin hankkia joulusapuskoita Tapanina, kun kaupassa on varmaankin jo "punaisia" lappuja.

Uudenvuodenaatto onkin ihan turha juhla.  

Ei ensi vuosi kumminkaan tämän parempi ole...

perjantai 5. joulukuuta 2014

Ihanaa itsenäisyyttä...

Joulun odotusta tuutintäydeltä tulee jokapuolelta. Minä odotan toimeentulotukipäätöstä kuin kuuta nousevaa. Mikä ihme siinä taas kestää?
Kun tietäisi edes että tuleeko sitä rahaa ja milloin sitä tulee jos tulee. Hermostuttaa, joka kuukausi sama juttu, Taas piti tehdä lisäselvityksiä, vaikka ne samat selvitykset olen jo aiemminkin tehnyt. Pitääkö nyt taas odottaa viikko?

Viikonloppu on tulossa ja rahat lähes lopussa. Pari laskua oli jo ehtinyt perintätoimistoon tässä odotellessa. Maksoin eläkkeestäni ja asumistuestani ne ja osan vuokrasta. Jätin itselleni vain pari kymppiä elämiseen. Kyllähän sillä pärjää, mutta jos ensi viikon alussa ei tule rahaa, olen kyllä pulassa. Nyt ei ole ruokaakaan pakastimessa, eikä missään. Eilen en ehtinyt leipäjonoon, kun oli lääkäriaika juuri silloin. Lääkketkin pitäisi saada.

Mikä hemmetti siinä taas kestää?! 

Itsenäisyyspäivän juhlia vietetään huomenna komeasti. 
Minä varmaan järsin näkkäriä niitä katsellessani.

Ei, nyt en jaksakaan kirjoittaa tätä...

Hyvää itsenäisyyspäivää!



sunnuntai 5. lokakuuta 2014

Rikas-rakas. Köyhä- varas.

Kuvittelin vuosi sitten, tätä blogia aloitellessani, tietäväni jotakin siitä mitä on olla köyhä suomessa. Silloin en ollut vielä uponnut näin syvälle rahattomuuteen, enkä tiennyt miten kokonaisvaltainen olotila on olla köyhä.

Olen järkyttynyt siitä miten moraalini rapistuu. Enää ei tunnu väärältä kulkea junassa pummilla. Vessapaperia voi ihan hyvin kaapaista mukaansa yleisestä vessasta. Kaupassa voi syödä maistiaisia useampaan kertaan. Jos löytäisin lompakon, jossa olisi rahaa, en tiedä pitäisinkö rahat. Kaikki minkä voi ilmaiseksi saada ikäänkuin huutaa että ota! Ota hyvä ihminen, kun jotakin jostain irti saat!

Rikas- rakas, köyhä- varas. Vanhan lorun sisältö on auennut minulle aivan uudella tavalla.
On helppoa luoda ihmissuhteita kun on riittävästi rahaa. Helppo järjestää kekkeritä. käydä ystävien kanssa leffassa, ravintolassa. risteilyllä, kylpylässä ja mitä ikinä mieliikään!
Kutsupa ystäviä kylään kun ei edes itsellesi ole mitään tarjottavaa. Talosta ei löydy teetä, ei kahvia, ei mitään muuta kuin ankeaa juttuseuraa.

Parisuhdemarkkinoilla olen nolla.
Eihän minulla ole enää edes kunnollisia vaatteita.
Kuka hitto alkaa seurustella ihmisen kanssa, jolla ei ole mitään. Ei edes rahaa lähteä treffeille.
Yksinäisyys on köyhän osa.

Varastaminenkin on välillä tullut mieleen kun tilillä ei ole rahaa ja ruokaakin pitäisi saada. Toistaiseksi kuitenkin yliminä pitää käpäläni kurissa,
Minua järkyttää, että ajatuksissani edes käy moinen ajatus. Miten alas ihminen voi mennä?

Tässä kuussa rahaa jäi satanen vuokran ja laskujen jälkeen. On nyt sitten pohjanoteeraus.
En tiedä miten tästä selviän. Riittääkö enää edes Helluntaiseurakunnan eväät?
Luoja varjele minua sairastumasta!

Tässä kuussa laskennalliset tuloni ylittävät kahdellakympillä toimeentulotukirajan. Toimeentulotukinormien epärealistiset normit pudottavat minut kuoppaan.
Tällä kertaa kuopan pohjalle jää se satanen kuukaudeksi.
Alkaa tuntua siltä että voisin siityä kokonaan montun pohjalle.

Väliäkö sillä, vaikka leipäjonoruoka onkin rasvaista ja epäterveellistä.
Mitä väliä on tällaisella elämällä?

Selväksi on tullut että heikon tulisi älytä ajoissa sortua parempiosaisen väestön elon tieltä...







keskiviikko 27. elokuuta 2014

Aamujeni suurin nautinto on poissa.
Paikallislehden lasku jäi maksamatta, eikä sitä enää tule. No, eipä ole viikkoon ollut varaa teehenkään, kahvista puhumattakaan, joten vähissä ovat aamunautinnot muutenkin. 
Onneksi leipäjonosta saatuja pikapuuropusseja on vielä sentään jäljellä, jauhotkin ovat lopussa, enkä siis pysty leipomaan sämpylöitä.

Nautinto on ensi kuussakin kaukana, kun muutosta lankeava laku tulee maksettavaksi. Jouduin ottamaan työllisyysyksiköstä muuttomiehet, koska yksin en olisi muutosta selvinnyt. Lasku tulee olemaan 160€, josta toimeentulotukena tulee 120 euroa, mutta loppu neljäkymppiä jää itselle maksettavaksi.
Pieni raha, vai mitä!

Kuukausituloni ovat 1110€ kaikkinen tukineen.
Kun siitä on maksettu vuokra 740€, netti ja puhelin, joista yhä pidän tiukasti kiinni, jää jäljelle pikkuisen päälle kolmesataa euroa. Rahaa on siis tuhlattavaksi kutakuinkin kymppi päivässä.
Paitsi ensi kuussa ei taaskaan, kun pitää maksaan ne muuttolaskusta jääneet 40€.
Niin ja se erääntynyt lehtilasku ja ne pari muuta, joita vielä yritän olla päästämättä ulosottoon.
En haluakaan enään laksea...

Tämän kuun rahat loppuivat jo viime viikolla.Odotan huomista, että pääsen taas leipäjonoon ja saan ruokaa. Jumalansanaa on taas kuuliaisesti kuunneltava, jos aion pysyä sapuskoissa. Rukoilisinkohan, että huomenna leipäjonosta saisi kasviksia, hedelmiä ja jotakin muuta tuoretta, auttaisikohan?
Leipääkin olisi kiva saada, viimeksi ei minulle enää riitänyt.

Voi kun joskus saisi ruokaa ihan rukoilematta! Oi, ja vaatteita... jotain kivaa kotiin... pystyisi matkustamaan junalla (muutenkin kuin pelko persiissä pummilla)... voisi ostaa lapsenlapselle lahjoja... käydä kuntosalilla... 

Ensi viikolla, kun saan rahaa, ostan vessapaperia, pyykkipulveria, shampoota, jauhoja, teetä, "punaisten lappujen" lihaa, perunoita, porkkanoita, juustoa...
Ja siinähän ne rahat sitten menikin.

Ei suomessa ole kahtiajakoa, eihän.








maanantai 30. kesäkuuta 2014

Nuorimmainen on  heitetty pesästä. 
Tytär sai yksiön yksityisiltä markkinoilta ja sossu maksaa nyt hänen vuokransa, vuokravakuutensa ja toimeentulonsa.
Onneksi saimme kuitenkin venytettyä muuton tähän asti ja tytön elämä on ehtinyt vähän helpottua. Väkivaltainen poikaystävä on lopultakin poissa kuvioista ja nuoren naisen itsenästyminen on voinut alkaa.

Tukea vielä kuitenkin tarvitaan.Pakko-oireinen ahdistushäiriö on lieventynyt ajoittaiseen paniikkihäiriöön. Toivottavasti muutto omilleen on tässä kohtaa oikea ratkaisu, vaikka pakon sanelema onkin.
Uskon vahvasti, että toipumista on helpottanut päivättäiset keskustelumme ja äidin antama malli siitä, että asioille voi aina tehdä jotakin. Vaikka se on itsellenikin toisinaan ollut vaikeata.

Apua näköjään  saa, jos osaa vaatia.
Kun lopultakin jaksoin tehdä sossuntädistä valituksen, saimme kuin saimmekin päätöksen, että koko vuokramme huomioidaan toimeentulotukea laskettaessa siihen asti kunnes olemme saaneet jostakin halvemman asunnon. (Korkeintaan puoleksi vuodeksi)

Kesäkuun ruokarahaksi jätimme kumpikin itsellemme 100€, koska vuokrarästit piti maksaa pois.
Rästiä kertyi päätöstä edetäneiltä kuukausilta, jonka elimme köyhyysnormin.Olemme siis kuulleet paljon jumalansanaa tässä kuussa, saadaksemme ruokaa.
Kyllähän se jotenkin nöyryyttävältä tuntuu, mutta pitää olla kiitollinen, että joku jaksaa vapaaehtoisesti järjestää meille, yhteiskunnan hylkiöille, mahdollisuuden saada elintarvikkeita.

Anteeksi, että rasitan kansantaloutta olemalla sosiaalitukien armoilla!
Keskustellessani parempi-osaisten sukulaisteni kanssa olen todennut, että yhteiskunnan kahtiajako on syvenemässä myös asenteiden osalta.
Ihmiset joilla on kaksi autoa, omakotitalo ja kesämökki, varaa matkustella ja harrastaa mitä ikinä päähän pälkähtää, ovat mielestänsä ansainneet omalla työllään sen kaiken. He kokevat vääryytenä, että joutuvat elättämään meidät luuserit, jotka ovat yhteiskunnalle pelkkä rasite.

Köyhän pitää olla nöyrä ja kiitollinen kaikesta mitä saa.
Olisihan ihan kamalaa, jos rupusakin elättämiseksi pitäisi tinkiä omasta elintasostaan!
Onhan minulla tietenkin katto pään päällä, telkkari ja netti, suihku, ym. mukavuudet. Enkä varsinaista nälkääkään ole vielä joutunut kokemaan.

Miksi siis valitan?