Heihei luottotiedot!

Sähköt katkaistaan jos laskua ei makseta, luki energialaitoksen kirjeessä.
Voi hyvä jumala, mistä minä ne rahat tempaisen? Lasku on jäänyt maksamatta joskus keväällä, kun vielä odottelin eläkepäätöstä, enkä saanut rahaa mistään. Olen sitten mennyt jo niin sekaisin näitten laskujen ja maksuhuomautusten kanssa, että olen luullut maksaneeni tuon elokuussa.

Ai miten niin en saanut mistään rahaa?
Kas, kun kuntoutustukihakemuksen käsittelu kestää vakuutusyhtiöllä n. 3-4kk, niin saadakseen rahaa jostakin, pitää ihmisen ilmoittautua työttömäksi työnhakijaksi,  saadakseen ansiosidonnaista päivärahaa,  mutta saadakseen sitä, pitää työvoimatoimiston tehdä ensin päätös siitä että on oikeutettu saamaan työttömyyskorvausta. Edellyttäen että on työtön ja kuuluu työttömyyskassaan.

Päivärahahakemukseen pitää ilmoittaa olevansa valmis vastaanottamaan kokopäivätyötä.
Pitää vain laittaa hakemukseen että "työkunnon mukaisesti".  Työkuntoahan ei ole ollenkaan, muuten ei oltaisi hakemassa määräaikaista eläkettä, eli kuntoutustukea.
Kun työvoimatoimisto on hautonut päätöksensä valmiiksi, voi hakea ansiosidonnaista pävärahaa, käsittelyaika on n.1kk.
Tuliko nyt selväksi?

Työvoimatoimisto käsitteli hakemusta puolitoista kuukautta.
Sen jälkeen odottelin kuukauden ja vähän päällekin sitä ansiosidonnaista päivärahaa, ennen kuin aloin kysellä sen perään. Työttömyyskassa ilmoitti soittaneensa vakuutusyhtiöön ja kuulleensa että että kuntoutustukipäätös on juuri tulossa, joten päivärahaa ei enää kannata maksaa.

Odotellessa loppuivat rahat ja siitähän sitten keksin että leipäjonosta voisi saada särvintä ruokapöytään.
Kävin sitten kiltisti kuuntelemassa jumalansanaa leipäni eteen. Tuntui hieman kornilta kun  ensimmäiseksi veisattiin jotakin virttä jonka sanat kuuluivat kutakuinkin näin:
Nyt kun sinut on maahan lyöty... juupa juu, osui ja upposi. Kun vielä sain muovikassillisen lähestulkoon pilaantunutta ruokaa, olo oli todella lyöty.

Lopulta oli pakko kääntyä toimeentulotuen puoleen. Sosiaalitoimisto käsitteli hakemustani lainmukaiset 2 viikkoa.
Siinä vaiheessa alkoi olla jo todellinen hätä!
Neljän kuukauden kuluttua hakemuksesta tuli sitten se vakuutusyhtiön päätös kuntoutustuesta ja jonkin ajan kuluttua myöspäätös kansaneläkeosuudesta. Sosiaalitoimisto otti sitten omansa takaisin ja minulle jä loput.
Koska minulla on muitakin kuluja kuin perustoimeentutotuen piiriin kuuluvat, maksoin tässä vaiheessa laskujani pois niin paljon kuin kykenin. Ruokaan ei paljon rahaa jäänytkään.
Onneksi löysin toisenkin leipäjonon, josta saa ihan syömäkelpoista sapuskaa.

Minulla on harmikseni leasingauto, jonka olen ottanut silloin kun kaikki oli vielä hyvin ja talous vakaalla pohjalla. Nyt kun tulotasoni on lopultakin selvinnyt itsellenikin, että en voi pitää autoa.
Paha kyllä, auton palauttaessani joudun maksamaan n. 3000€ sanktiota määräaikaisen sopimuksen keskeyttämisestä. Olen pulassa!

Siihen sähkölaskuun sain lainattua rahaa ystävältäni.
Ne muut kai sitten menevät aikanaan ulosottoon... eihän tässä muutakaan voi.

Heihei luottotiedot!

Nimeni on... ja myönnän olevani köyhä!

Pari litraa luomukermaa piti taas kehittää jonkilaiseen säilyvään muotoon. Nyt on pakastimessa pannaria ja kinkkujuustopiirakkaa. Leipäjonosta tänään saadut ceremefraichit ja kinkut tuli käytettyä, pitäisi vielä keksiä mihin työnnän toisen litran kermaa, jossa viimeinen käyttöpäivä oli neljä päivää sitten. Salaatti ja tomaatit Lidlin juuston kanssa olivat oikein hyviä.

Rahaa on vielä satanen loppukuuksi. Ruoka ehkä riittää, mutta ne laskut pitäisi jollakin ilveellä saada maksettua. Vuokrastakin on vielä kesältä 250€ rästissä. Jostakin pitäisi kehittää rahaa, mutta mistä ihmeestä?
Tytär kertoi nähneensä unta että olin sanonut, että nyt on hänen vuoronsa maksaa kaikki laskut!
Lohduttelin, että älä huolehdi, kyllä mä tän selvitän.
Vaikken oikeasti yhtään tiedä miten.

Yöunet alkaa mennä itselläkin. Ikuinen rahattomuus rassaa.
Kaikenlaista kivaa voi kuulemma tehdä ilman rahaakin. Kysyn vaan mitä? Mihin voi mennä ilman rahaa? Joo, kirjastoon. Onpas hauskaa!
Vieraita ei voi koskaan kutsua, kun ei ikinä ole mitään tarjottavaa. No nyt tietysti olis, mutta kun nuo ovat tarpeellisia ihan omaan syöntiin.

Veljenpojan juhlat oli pakko jättää väliin kun ei ollut varaa ostaa lahjaa, eikä matkustaa 60 kilometrin päähän. Enkä jaksa enää keskustella sukulaisten patioista ja puutarhoista, kun mieltä kalvavat maksamattomat laskut ja alitajuisesti vain lasken, miten pitkään olisin tämänkin shampanjalasillisen hinnalla syönyt.
Alapa siinä kertoa kuulumisiasi, et joo mä sain eilen leipäjonosta kermaa, kun sukulaiset vertailevat ulkomaanmatkojaan, autojensa ominaisuuksia ja lastensa kalliita harrastuksia!

Enpä ihmettele että ihminen helposti syrjäytyy rahattomana. Alan tuntea olevani jokin kummajainen joka ei osaa enää keskustella ihmisten kanssa huolettomasti niitä näitä.
Köyhyys on kuin vakava sairaus: Se kalvaa ihmistä koko ajan, mutta siitä ei oikein ole sopivaa puhua kenellekään, etteivät kanssa-ihmiset kiusaantuisi.

Minäkin olen köyhä siksi käyn täällä leipäjonossa.
Aivan kuin jossakin AA-kerhossa. Tästä sairaudesta ei vain voi parantua myöntämällä ongelmansa.
Köyhyys vaan on ja pysyy.

Hevonv..ttu!

Tyttären isä soittaa: "Mitä hevonvitunvittuu se pentu oikeen meinaa: se soitti mulle et se tarvii rahaa johonkin sukkahousuihin (isänsä häihin, mikä on minulta kielletty salaisuus, mutta satuin arvaamaan...) ja kun mulla meni vähän myöhään niin se laittoi mulle vittu ihan vitun törkeen  tekstarin..."

Tytär soittaa: "Mä vaan pyysin siltä rahaa, et saisin sukkikset sinne häihin ja kun sillä kesti niin kysyin et mites sen rahan kans on?  Nii vittu se taas haukku mut pataluhaks ja sano et mun pitäis mennä johonkin käytöskouluun ja et vittu jos en osaa käyttäytyy nii mitään rahaakaan on turha odottaa. Mähän vaan kysyin! (et mikä maksaa...) Mä sanoin sille et oisit ees jokus ollu mun kans ja kasvattanu!"

Isä jatkaa: "Kyllä jumalauta aikaisen lapsen pitäis sen verran osoittaa kunnioitusta et jos vittu meinaa rahaa saada niin osais edes käyttäytyy kunnolla. Rupee mulle vittuileen kun rahaa ei tuu tarpeeks äkkiä saatana! Mä mikään helvetin raha-automaatti oo. Vittu eikö sillä oo mitään käytöstapoja, sehän on ihan hevonvitunperseestä..."

Minä: "Sorry, mutta olen nyt kuullut kaksi erilaista versiota tapahtuneesta. Kumpikin osapuoli syyttää toistaan, mutta koska en ole ollut paikalla, enkä tiedä miten asiat on, niin enpä ota kantaa. Hoitakaapa ihan itse välinne. Äiti ei vaan valitettavasti voi aina olla selvittelemässä jokaista riitaa."
(Tämä siis molemmille osapuolille.)

Isän  tulevan vaimon itkuisia puheluja tyttärelleni siitä että kyllä sun pitää ymmärtää ja onhan sullakin täs vuosien varrella ollu ylilyöntejä (joo, mitä nyt vähän viiltelyä ja semmoista...olikohan isukki paikalla hoitamassa tilanteita?) ja vaik se isäs sanoo et se ei haluu enää ikinä olla sun kans tekemisissä, niin eihän se sitä oikeesti tarkoita ja koita nyt itekkin ajatella...
Niinpä, aina joku mamma pitää olla selvittelemässä isän ja tytären välejä.

Tekstiviestejä puolin jos toisinkin. Rakentavia ja vähemmän rakentavia.
Myönnän, että provosoiduin peräänkuuluttamaan isän vastuuta (hmm, en ehkä ihan kamalan ystävällisesti, mutta ilman kirosanoja kuitenkin)  sekä henkisesti, että taloudellisesti.
Jos herra mersulla ajeleva, paritalossa asuva rakennusyrittäjä, maksaisi elatusmaksua tulotasonsa mukaisesti, eikä vain 150€/kk, niin eipä tyttären tarvitsisi olla jatkuvasti ruinaamassa rahaa. Eikä aiheesta tarvitsisi jatkuvasti riidellä.

Isä: "Kasva äidiksi edes joskus, opettele laittamaan tyttärelles rajoja, eihän susta oo luotsiksi sille sen elämään kun se ei osaa edes käyttäyä. Se sai just 150 euron tukkahoidon, (häitä varten) onko sulla kykyä ees moiseen... Älä tuu mulle vittuileen."

Varasin lopultakin ajan elatusmaksun tarkistusta varten.
Miksi ei kukaan ole aikaisemmin sanonut että siihen pitäis maksaa indeksikorotus vuosittain?!?
Olemme olleet lastensuojelun (itsetekemäni pyynnön vuoksi, siitä myöh,) asiakkaina useamman vuoden, sekä tehneet useita toimeentulotukihakemuksia, mutta kukaan ei koskaan ole vihjaissutkaan että elatusmaksu on normien vastainen.
Pitäisihän sen tökätä asiantuntijan silmään kuin pitkäkyntinen sormi!

Miksei etävanhemman elatuskykyä selvitetä kun yksinhuoltajaperhe joutuu hakemaan toimeentulotukea???

Olen niinniinnniiin väsynyt. Sorry jos hermo pettää...

Käskin tyttären kuitenkin menemään sinne häihin.

Kyyneliä leipäjonossa

Kyyneleet alkoivat virrata valtoimenaan kun eilen istuin uskonnollisen järjestön "kirkossa" ja kuuntelin päivän julistusta. Yritin vaivihkaa pyyhkiä kyyneleitäni, jotka eivät sitten millään suostuneet asettumaan lähtökuoppiinsa.
Tämän voisi joku tietysti tulkita uskonnolliseksi merkiksi, mutta lähinnä kyse oli ihan vilpittömästä pettymyksestä, harmista ja huolesta.
En tiedä auttoiko joku korkeampi voima, mutta tytär oli saanut isältään muutaman kympin rahaa!

Olin juuri ennen leipäjonoon lähtöä lukenut kielteisen toimeentulotukipäätöksen.
Olin lähestulkoon valmis rukoilemaan että oikeasti tulisi joku ihme, tai pyhä henki, joka ratkaisisi toimeentulo-ongelmani. Mutta enpä silti  oikein usko että tässä mikään henki auttaa. Ei edes positiivinen...
Ellei Suomen sosiaalipolitiikka yhtäkkiä muutu, pysyn samassa suossa edelleenkin. Sitä ihmettä lienee turha odottaa.

Ruumiin ravintoa tuli muovikassin täydeltä. Sinkkuystäväni luovutti osan antimista minulle, joten nyt on murkinaa!
6 rasiaa miniluumutomaatteja, 1 ruukkusalaatti, 2 banaania, 4 purkkia vaahtoutuvaa suklaakermaa ja 6 laatikollista sulaamuropatukoita. Leipiä on pakastimessa niin, ettei ihan kohtakaan tarvitse ostaa.
Kaikissa tuotteissa on vieläpä käyttöaikaa jäljellä ainakin viikon verran!

Nyt pitää alkaa ideoimaan erilaisia herkkuja ja inventoimaan varastoja. Pahus kun söin ne banaanit pahimpaan nälkääni, niistä ja suklaakermasta olisi voinut kehitellä vaikkapa kakkua, tai jotakin piirakkaa. Ei kyllä ole kananmuniakaan ja jauhotkin ovat sämpyläjauhoja...
Pitää harkita tarkkaan mihin ne viimeiset, tilillä olevat 14 euroa käytän.

Lapsenlapsi tulee viikonloppuna yökylään joten jotakin terveellistä pitää olla.
Hyvännälkään on sentään niitä patukoita!
Tyttärelle säästän niitä pakastimessa olevia valmisruokia, mutta pikkulapselle en uskalla päiväysvanhoja, pakastettuja ruokia syöttää.
Onneksi tytär saa ruokaa koulussa, itse pärjään kyllä leivällä ja noilla tomaateilla.
Juustoa ja leivänpäällysrasvaakin on vielä jäljellä. Tosin eilen löysin ne kuivatavarakaapista, olin mielenkuohuissani laittanut ne sinne. Itku meinasi siitäkin päästä, mutta onneksi ne eivät olleet siellä pitkään ja olivat vielä kunnossa.

Laskupinoa laatikossa en juuri nyt uskalla edes ajatella. Eihän niille viikonloppuna edes mitään voisikaan tehdä.
Siirrän asian maanantaille, vaikka eipä niihin silloinkaan mitään rahaa ole.
Pitäisiköhän ottaa joku pikavippi...???

Väsyttää...

Toimeentulotukipäätös kielteinen

Elo-syyskuun toimeentulotukipäätös lopultakin tuli.
Päätös oli sitten se, mitä pelkäsinkin.
Perustoimeentulotuen tulonylitys oli 269€/kk, joten nyt hummaamaan!
Toimeentulotuen laskennassa jätetään huomioimatta todellisista vuokrakustannuksista 214€, joten minullehan jää ruhtinaallisesti vielä 55 euroa ylimääräistä tuon lisäksi.
Toimeentulotuen laskennassa on huomioitu työeläkkeeni, kansaneläkkeeni, asumistuki, elatusmaksu ja tyttären opintotuki.
Vuokran jälkeen meille kahdelle jää siis elämiseen 922€
Normien mukaan kohtuullisiksi elinkustannuksiksi lasketaan minulle 524,99 ja tyttärelle 334,08€. Yhteensä siis 858€

Koska emme siis saa toimeentulotukea, menoiksemme ei huomioda:

lääkekuluja (reseptilääkkeet) 79,90 €
sähkölaskua                            61,23
terveyskeskusmaksuja            41,00
ambulassikuljetusta                14,90
poliklinikkakäyntejä                55,00
tyttären koulumatkoja             25,90
Yhteensä:                              277,93 €

Todellisuudessa käyttöömme siis jää 645€

Jos lasketaan että media nielaisee tästä alakanttiin arvioiden 50€,
jää meille muuhun elämiseen vielä 595€. Hurraa!
Saamme kumpikin erikseen käyttä rahaa ruokaan, lehtiin, vaatteisiin, kenkiin, henk.koht. hygieniaan, kampaamoon ym. ylellisyyksiin ja huvituksiin peräti 9,91/päivä.
297€/kk per nuppi.

Pysyttekö perässä?
Ei se mitään en minäkään. Vaikka kuinka laskisin niin meille jää toimeentulovajetta kutakuinkin sama summa, joka meillä katsotaan olevan ylimääräistä.
Toivottavasti tässä kuussa ei enään tule mitään yllättäviä menoja!

En tiedä miten saisimme asumiskustannuksemme vastaamaan toimeentulotuen normeja.
Tässä asunnossa olemme asuneet vajaan vuoden. Muutimme edellisestä, koska sekin oli liian kallis. Tämän asunnon saimme puolitoista viikkoa ennen edellisen vuokrasopimuksen loppumista.
Asunto on kolmio, eli mukavan kokoinen ja vuokra on 880€, nykyisellä vuokratasolla varsin edullinen, mikä taas johtunee siitä että se oli todella huonokuntoinen.
Olemme kitanneet ja maalanneet kotimme kuntoon vuokranantajan kustantamilla tarvikkeilla. Saimme vihdoinkin kodin, jossa on hyvä olla.

Kaksioiden vuokra alueellamme on n. 700-860 euron tienoilla.
Pienempään asuntoon muuttamisen jälkeenkin meillä olisi enemmän vuokraa, kuin toimeentulotukilaskelmassa huomioidaan. Lisäksi olohuoneen kalusteet pitäisi varastoida jonnekin odottamaan aikaa jolloin tytär muuttaa omillensa.
Pitäisi vielä pystyä maksamaan muuttokulut ja mahdollinen vuokravakuus, joka nykyisessä asunnossamme on todella pieni.

Suo siellä, vetelä täällä.
Mutta onneksi sain tänään leipäjonosta sekä hengen, että ruumiin ravintoa.
Siitä seuraavassa blogissani :)

Ohhoijja. Tilillä rahaa 14,30€.

Onneksi saan piakkoin 220€ kansaneläkettä, sillä kai sitten mennään loppukuu.

Tytär oli käynyt eilen käynyt leipäjonossa poikaystävänsä kanssa, paikallisen uskonnollisen yhdistyksen pakeilla,  ja saanut sieltä tällä kertaa jopa lihaa.
Valmisruoat, joissa päiväykset ovat olleet jo eilen, tai jokunen päivä sitten pistettiin pakasteeseen. Jugurttia on jääkaappi täynnä, tosin niissäkin päiväykset jo menneet, joten nyt syödään taas urakalla jugurttia.
Uskonnollinen paatos oli kuulemma hiukkasen käynyt hermoon, mutta sanoohan sananlaskukin että sitä kuusta kuuleminen, jonka juurella asunto. Tai leipäjono.

Kävin toisspäivänä apteekissa hakemassa lääkkeeni kun en parin viikon tauon jälkeen enää kestänyt olla ilman. Olipahan mielenkiintoiset vierotusoireet! Huh. Kivutkin alkoivat olla taas niin ikäviä, että päätin kuitenkin aloittaa lääkityksen. Nyt olo on lähestulkoon euforinen, jaksoin jopa nousta aamulla ihmisten aikaan kun yöuni ei kipujen vuoksi häiriintynyt. No, klo 10.00, mutta sen on minulle jo hyvin! Eiväthän ne kivut koskaan kokonaan poissa ole, mutta lääkkeet vievät niistä suuren osan ja mielialakin on heti parempi.
Apteekkiin menikin sitten 99€.
Yritin eilen tulostaa KanTa.fi.stä sähköistä reseptiäni ja ostotapahtumaa, mutta tulostimesta on muste lopussa. Pitää mennä sosssun aulaan tulostamaan, niin saan antaa kuitin liitettäväksi toimeentulotukihakemukseeni.

Toimeentulotukihakemus on ollut vireillä kohta sen kaksi viikkoa.
En vieläkään osaa laskea itse, saanko toimeentulotukea, vai en. Ahdistaa ja hermostuttaa kun laskut on jonossa ja rahaa ei ole.
Taloutta on vaikeaa suunnitella kun raha tulee tipoittain eri lähteistä. Toimeentulotuki tulee jos tulee, mutta koskaan ei voi ennakoida milloin. On kuulemma kovasti ruuhkaa.
Ymmärrän, meitä köyhiä on paljon.

Huomenna menen toisen uskonnollisen järjestön leipäjonoon, toivottavasti sieltä saa jotakin järkevää ja terveellistä, nyt ruokavalio on vähän omituinen.
Hienoa että tällaista apua on saatavilla! Koko ruoanjakelu hoituu vapaaehtoisvoimin.
Vaikken jaakaan heidän uskonnollista vakaumustaan, haluan kuitenkin kunnioittaa heidän työtään osallistumalla puolen tunnin jumalanpalvelukseen.

Ihmisiä, jotka tekevät pyyteetöntä työtä toisten hyväksi, on siis vielä olemassa!
Maailma ei ole täysin mätä.