Kyyneleet alkoivat virrata valtoimenaan kun eilen istuin uskonnollisen järjestön "kirkossa" ja kuuntelin päivän julistusta. Yritin vaivihkaa pyyhkiä kyyneleitäni, jotka eivät sitten millään suostuneet asettumaan lähtökuoppiinsa.
Tämän voisi joku tietysti tulkita uskonnolliseksi merkiksi, mutta lähinnä kyse oli ihan vilpittömästä pettymyksestä, harmista ja huolesta.
En tiedä auttoiko joku korkeampi voima, mutta tytär oli saanut isältään muutaman kympin rahaa!
Olin juuri ennen leipäjonoon lähtöä lukenut kielteisen toimeentulotukipäätöksen.
Olin lähestulkoon valmis rukoilemaan että oikeasti tulisi joku ihme, tai pyhä henki, joka ratkaisisi toimeentulo-ongelmani. Mutta enpä silti oikein usko että tässä mikään henki auttaa. Ei edes positiivinen...
Ellei Suomen sosiaalipolitiikka yhtäkkiä muutu, pysyn samassa suossa edelleenkin. Sitä ihmettä lienee turha odottaa.
Ruumiin ravintoa tuli muovikassin täydeltä. Sinkkuystäväni luovutti osan antimista minulle, joten nyt on murkinaa!
6 rasiaa miniluumutomaatteja, 1 ruukkusalaatti, 2 banaania, 4 purkkia vaahtoutuvaa suklaakermaa ja 6 laatikollista sulaamuropatukoita. Leipiä on pakastimessa niin, ettei ihan kohtakaan tarvitse ostaa.
Kaikissa tuotteissa on vieläpä käyttöaikaa jäljellä ainakin viikon verran!
Nyt pitää alkaa ideoimaan erilaisia herkkuja ja inventoimaan varastoja. Pahus kun söin ne banaanit pahimpaan nälkääni, niistä ja suklaakermasta olisi voinut kehitellä vaikkapa kakkua, tai jotakin piirakkaa. Ei kyllä ole kananmuniakaan ja jauhotkin ovat sämpyläjauhoja...
Pitää harkita tarkkaan mihin ne viimeiset, tilillä olevat 14 euroa käytän.
Lapsenlapsi tulee viikonloppuna yökylään joten jotakin terveellistä pitää olla.
Hyvännälkään on sentään niitä patukoita!
Tyttärelle säästän niitä pakastimessa olevia valmisruokia, mutta pikkulapselle en uskalla päiväysvanhoja, pakastettuja ruokia syöttää.
Onneksi tytär saa ruokaa koulussa, itse pärjään kyllä leivällä ja noilla tomaateilla.
Juustoa ja leivänpäällysrasvaakin on vielä jäljellä. Tosin eilen löysin ne kuivatavarakaapista, olin mielenkuohuissani laittanut ne sinne. Itku meinasi siitäkin päästä, mutta onneksi ne eivät olleet siellä pitkään ja olivat vielä kunnossa.
Laskupinoa laatikossa en juuri nyt uskalla edes ajatella. Eihän niille viikonloppuna edes mitään voisikaan tehdä.
Siirrän asian maanantaille, vaikka eipä niihin silloinkaan mitään rahaa ole.
Pitäisiköhän ottaa joku pikavippi...???
Väsyttää...
