torstai 19. syyskuuta 2013

Nimeni on... ja myönnän olevani köyhä!

Pari litraa luomukermaa piti taas kehittää jonkilaiseen säilyvään muotoon. Nyt on pakastimessa pannaria ja kinkkujuustopiirakkaa. Leipäjonosta tänään saadut ceremefraichit ja kinkut tuli käytettyä, pitäisi vielä keksiä mihin työnnän toisen litran kermaa, jossa viimeinen käyttöpäivä oli neljä päivää sitten. Salaatti ja tomaatit Lidlin juuston kanssa olivat oikein hyviä.

Rahaa on vielä satanen loppukuuksi. Ruoka ehkä riittää, mutta ne laskut pitäisi jollakin ilveellä saada maksettua. Vuokrastakin on vielä kesältä 250€ rästissä. Jostakin pitäisi kehittää rahaa, mutta mistä ihmeestä?
Tytär kertoi nähneensä unta että olin sanonut, että nyt on hänen vuoronsa maksaa kaikki laskut!
Lohduttelin, että älä huolehdi, kyllä mä tän selvitän.
Vaikken oikeasti yhtään tiedä miten.

Yöunet alkaa mennä itselläkin. Ikuinen rahattomuus rassaa.
Kaikenlaista kivaa voi kuulemma tehdä ilman rahaakin. Kysyn vaan mitä? Mihin voi mennä ilman rahaa? Joo, kirjastoon. Onpas hauskaa!
Vieraita ei voi koskaan kutsua, kun ei ikinä ole mitään tarjottavaa. No nyt tietysti olis, mutta kun nuo ovat tarpeellisia ihan omaan syöntiin.

Veljenpojan juhlat oli pakko jättää väliin kun ei ollut varaa ostaa lahjaa, eikä matkustaa 60 kilometrin päähän. Enkä jaksa enää keskustella sukulaisten patioista ja puutarhoista, kun mieltä kalvavat maksamattomat laskut ja alitajuisesti vain lasken, miten pitkään olisin tämänkin shampanjalasillisen hinnalla syönyt.
Alapa siinä kertoa kuulumisiasi, et joo mä sain eilen leipäjonosta kermaa, kun sukulaiset vertailevat ulkomaanmatkojaan, autojensa ominaisuuksia ja lastensa kalliita harrastuksia!

Enpä ihmettele että ihminen helposti syrjäytyy rahattomana. Alan tuntea olevani jokin kummajainen joka ei osaa enää keskustella ihmisten kanssa huolettomasti niitä näitä.
Köyhyys on kuin vakava sairaus: Se kalvaa ihmistä koko ajan, mutta siitä ei oikein ole sopivaa puhua kenellekään, etteivät kanssa-ihmiset kiusaantuisi.

Minäkin olen köyhä siksi käyn täällä leipäjonossa.
Aivan kuin jossakin AA-kerhossa. Tästä sairaudesta ei vain voi parantua myöntämällä ongelmansa.
Köyhyys vaan on ja pysyy.